Ekskursio kukkien teille

Lahdettiin toissapaivana pienelle ekskurssille kuuluisalle Ruta de las Floresille, eli kukkien reiteille. Se kulkee pienien kylien lapi lantisessa El Salvadorissa. Tarkoituksenamme oli kayda Juayúan kuuluisilla ruokafestivaaleilla ja tulla sitten Tacubaan tekemaan jonkinlainen vaellus.

Matkalla tanne naimme puuseppia ja muita kasityolaisia myymassa tuolejaan, penkkejaan ja maalauksiaan teiden varsilla. Tienvarret oli lahes kilometritolkulla taynna huonekaluja. Se oli hauskaa, mutta ne huonekalut oli oikeasti tosi kauniita. Tietenkin matkalla oli myos kukkasia.

Juayúan ruokafestivaalit on El Salvadorin kuuluisimmat, enka kylla ihmettele. Kojuja oli keskusaukion ympari myyden ihan kaikenlaista. Me paatettiin syoda argentiinalaisia nakkeja, pihvit ja riisia. Se oli todella hyvaa, mutta toki hintavaa, 5 dollaria. Voi sita turismin vaikutusta.

Eilen illalla tultiin tanne Tacubaan, ja tultiin Mama´s y Papa´s hostaliin asumaan. Niiden poika, Manolo, vetaa trekkeja ja vanhemmat pyorittaa hostellia. Taa paikka on melkein, kun asuisi perheessa. Ne kokkaa ja juttelee meille, ja hintaan kuuluu kahvia ja vetta. Huone oli ehka kalliimpi kuin mita monessa paikassa muualla, mutta noin ihanaa paikkaa tukee mielellaan. Niilla on kotielaimina koira, kissa ja ankka. Se ankka kulkee kaikkialla sisallakin ihan niin kuin muut elaimet.

Tanaan otettiin sitten trekki, jonka luettiin vievan meidat kahviviljelmien ja metsan kautta vesiputoukselle. Manolo joutui lahtemaan kaupunkiin, mutta saatiin toinen opas. Meita lahti sinne kiva porukka, ja trekki kesti kahdeksan tuntia.

Tamanpaivainen oli ehdottomasti paras (ja rankin) trekki, jolla olen ollut. Me nahtiin niin paljon. Se on mahtavaa, miten taalla nakee luonnon muuttuvan eri korkeuksissa. Valilla me nahtiin kaktus- ja palmukasveja, bambuja ja kahvipensaita, ja valilla taas oli niin vehreaa ettei missaan; orkideoja, orvokkeja, tosi paljon erilaisia kukkia, havupuita, banaani-, appelsiini-, ja limettipuita seka chilipensaita. Luonto taalla on kylla ihan kasittamattoman kaunista. Sitten valilla on lahes pelkkaa kuivaa savannia. Ja kaikkialla on vuoria.

Me lahdettiin seurailemaan jokea jonkin matkaa, ja lopulta se laskeutui alas varmaan noin 50 metrin korkeuteen. Se matka vahan hirvitti laskeutua. Vesi oli ihan jaakylmaa, ja Tuomas hyppasi noin viidesta metrista ihan innoissaan monta kertaa alas. Vesi tuli putouksesta todella paineella alas. Siihen alle ei viitsinyt menna.

Maman tekemat paputaytteiset leivat maistui evaana taivaalliselta. Siita on hetki, kun on viimeeksi syonyt oikeaa leipaa. Myos trekin jalkeinen kuuma suihku oli aika euforista. Myoskin viimeisesta kuumasta suihkusta on vierahtanyt jonkin aikaa. Rannalla sita ei kyllakaan edes kaipaa.

Huomenna me palataan El Tuncoon viela muutamaksi paivaksi. Siella odottaa rinkat ja toivottavasti myos hostellin kaverit. Sen pidemmalle ei olekaan suunnitelmia. Nyt sita haluaisi vain pysayttaa ajan, kun tajuaa, etta Vali-Amerikan ajasta on enaa vajaa puolet jaljella.