Helmia ja sikoja

Toissapaivana mulle sattui ensimmainen pikkuinen surffitapaturma. Aallot oli isoimpia mita koskaan viela taalla ja onnistuin jollakin tavalla saamaan laudastani huuleen. Aluksi pelkasin, etta se turpoaa ihan taysin ja hampaat alkaisi heilua, mutta selvisin hyvin kipealla huulella ja mustelmalla.

Eilen menin surffaamaan poikkeuksellisesti vasta iltapaivalla. Auringonlasku on aina mahtavaa nahda merelta kasin, mutta tuuli ja virtaukset on melkoisen voimakkaita, mika tekee surffaamisesta huomattavasti tyolaampaa. Sain kuitenkin mun ensimmaisen oikean, pitkan aallon. Se oli ihan kasittamaton fiilis. Tuntui, kun olin liidellyt ilmassa todella korkealla. Se aalto tuskin oli oikeasti iso, mutta silta se tuntui. Ja sitten se oli ohi.

Nyt on aika lopettaa niissa vaahdoissa harjoittelu ja lahtea aalloille. On se ihan erilaista.

Naantymys

Oon a i v a n p o i k k i. taalla on tullut surffattua joka paiva sen pari-kolme tuntia, ja nailla rimppalihaksilla se tuntuu. Syy nain ahkeraan aaltoiluun on paitsi se, etta haluan kovasti oppia lisaa, myos se, etta taalla ei muuten kauheasti tekemista ole. Paivat menee syodessa, surffatessa, jutellessa, makoilessa ja telkkaria katsellessa. Viela ei kyllastyta, mutta jos surffista tulee valipaiva, aika tulee varmaankin pitkaksi. Se on toisaalta hassua, koska vaikka El Paredonissa viihdykkeet olivat vielakin rajallisemmat kuin taalla, siella ei pitkastyttanyt. Syyna oli varmaankin melko huomattavasti lyhyemmat paivat ja yhteiset rutiinit porukan kanssa.

Melkein kaikki kaverit lahtee taalta joko tanaan tai huomenna. Toivottavasti niiden tilalle tulisi uusia ihmisia. Me vietetaan taalla varmaan pari viikkoa, kun surffiolosuhteet on vihdoinkin suotuisat myos noviiseille. Vedessa on paljon aloittelijoita, mika aina helpottaa kummasti.

Tanne ripustettiin eilen jouluvalot tuikkimaan ja pikkuinen poytakuusi paasi omalle paikalleen. Joulu on tosiaan aika pian. Sen lahestymista ei kylla taalla ole huomannut mistaan.

Pakko ehka kayda nyt pikku tirsoille. Nyt kun vakea on vahemman, voin ehka saadakin unta!

La Liberdad, El Salvador

El Salvadorin vaarallisuutta on kuumotelleet monet tahot, eika vahiten siksi etta joillekin tutuille on taalla oikeasti kaynyt hassusti, meidan ei alun perin pitanyt tanne tulla ollenkaan. Rajasaadot sun muut sujui kuitenkin taysin ongelmitta, eika ainakaan taalla rannikolla ole mitaan ongelmia. Lahimpaan kaupunkiin ei auta kuitenkaan hamaran aikaan menna ollenkaan, sen verran siella on huumeongelmaa.

Surffaus on edistynyt hiukan. Saan vaahtoja yksin. Ihanaa, kun ranta taalla on niin helppo, ettei tuolla tarvitse hampaat irvessa menna lainkaan.

Ollaan nyt tiukalla saastokuurilla, koska Antiguassa meidan budjetti levisi taysin kasista. Kaytettiin tuplasti se maara rahaa, mita oltaisin saatu ja tajuttin se vasta, kun nettipankissa ihmeteltin silmat lautasina, mista kaikki noi katevaraukset on tulleet. Arsyttaa niin paljon, kun kaikki raha meni johonkin ihan turhaan, kuten kahveihin ja jatskeihin. Lisaksi me yksinkertaisesti unohdettiin laskea budjettia, kun ajateltiin, ettei meilla mee "mihinkaan muuhun" rahaa, kun kielikouluun. Ostin yhden t-paidan. Siina on kaikki, mita jai kateen, plus tietysti turvallinen ja hyva kyyti tanne.

Kokkaillaan itse taalla kaikki ruuat, mika on helppoa, kun taalla on niin hyvin varustettu keittio. Hostellissa asuu kivaa jengia, joista melkein kaikki tytot aloittelee surffausta niinkuin ma. Huomenna me mennaan varmaan yhdessa naapurikylan juhliin, jotka on kai jonkunlaiset synttarit. Paikalliset on tosi mukavia taallakin.

Sitten viela ikavampi uutinen. Tallainen oli tapahtunut 10 paivaa sitten Guatemalassa, kun oltiin viela siella:

http://www.msnbc.msn.com/id/27635029/

Nopea tilannepaivitys

Kaikki on hyvin. Lahdetaan justiinsa El Salvadoriin lahelle La Liberdadia surffailemaan.
On aika siis sanoa heipat Guatemalalle. Hirmu kaunis ja vaihteleva luonto, ystavalliset ihmiset ja ja taman maan jollakin tavalla uniikki luonne jaavat taakse.

Syovatkohan ne El Salvadorissakin yhta paljon papuja?

Takaisin kouluun

Aloitettiin tanaan toinen viikko espanjan opiskelua Ixchel Spanish Schoolissa. Ekan paivan jalkeen jai sellaset fiilikset, etta tama koulu ei ole lahellekaan niin hyva, kuin Celas Maya oli. Mun opettaja on 19-vuotias ja varmaan ensimmaisessa tyopaikassaan. Lisaksi se puhuu liikaa englantia. Toisaalta, kun taso ja sen myota odotukset oli niin korkealla, siita on aika vaikea paasta enaa ylospain tai edes samalle tasolle.

Isantaperheen luona kaytiin asken heittamassa tavarat. Niilla asuu yhdeksan ihmista ja talo on ihan alyttoman iso. Niihin tulee varmaan tutustuttua aika paljon huonommin, kuin Xelan perheeseen, kun niita on niin paljon ja kaikki touhuilee keskenaan mita sattuu. Isoaiti vaikutti kuitenkin tosi mukavalta muutenkin jai ihan hyva fiilis.

Nyt sitten taas laksyjen kimppuun ja illalla ehka koulun kanssa opettelemaan salsaa. Ongelmallista on kuitenkin se, etta meilla on kenkavaihtoehtoina tasan flip flopit ja vaelluskengat.

Ihmisten ilmoilla

Kun viettaa kaksi viikkoa pienessa kylassa, jossa ihmisia on vain kourallinen ja kaikki viihdykkeet saa itse keksia, sita on hiukan jarkyttynyt kun pamahtaa tallaiseen suurkaupunkiin, jossa joka kolmas vastaantulija on lankkari.

Olen silti iloinen, etta matka jatkui. Taakse jai paitsi ystava, koirat ja ihana lampo, myos moskiitot, allottavat hamahakit ja (toivottavasti) sangyssa viihtyvat lutikat. Me ollaan aivan syotyja, ja joka paikkaa kutittaa niin perkeleesti. Kaiken lisaksi loysin taalta heti ensimmaisesta apteekista kasvojenpesuainetta, jota olen etsinyt erittain ahkerasti siita asti, kun tulimme Guatemalaan. Sita ei vain myyty missaan.

Surffikylassa asui siis kaksi kulkukoiraa, joista oli tullut kylan lemmikkeja, koska ne aina hengaili vain meidan luona. Tuomas opetti toisen istumaan, ja sehan oppi. Tyttokoira taas tuli raskaaksi meidan siella oloaikana ja arvailimme pentujen isaa toivoen, ettei se ollut kukaan kylassa pyorivista rumista koirista.

Huomenna Philipp jattaa meidat ja olemme pitkasta aikaa kaksin. Saa nahda, miten sopeudumme tanne. Siita on kuitenkin pari kuukautta, kun ollaan viimeksi nain isossa kaupungissa oltu.

Surullisia uutisia

Paatettiin pidentaa meidan oleilua taalla Paredonissa ensi perjantaihin asti, koska meidan kielikoulu Antiguassa alkaa kuitenkin vasta maanantaina, ja saadaan perjantaina matkaseuraksi saksalainen Philipp.

Meidan leirielamaa on varjostanut eras erittain surullinen tapahtuma. Viime viikolla eras paikallinen nuori, tosi taitava surffari sai lautansa evasta kovan iskun niskaansa ja kuoli pari paivaa myohemmin sairaalassa. Siinakin meni ihan kaikki asiat pieleen. Se kerkesi nukkua pari tuntia varjossa ennen kuin kukaan huomasi etta silla on mitaan hatana, ja aluksi se vietiin vain pieneen sairaalaan, jossa se ei saanut oikein minkaanlaista hoitoa. Guatemala Cityssa ne sitten oli porannut sen aivoja mutta ilmeisesti ihan liian myohaan. Ei nama aallot taalla ole niin isoja, etta niissa pitaisi kenellakaan olla mitaan vaaraa, varsinkaan niin taitavalla surffarilla kuin mita se poika oli.

Hautajaisia vietettiin tanaan meidan kylassa ja niissa oli tosi paljon ihmisia, ottaen huomioon miten pieni meidan kyla on. Silla pojalla ei ollut vanhempia, vaan vain isovanhemat ja pikkuveli.

Samana iltana, kun me saatiin uutinen pojan kuolemasta, alkoi kova ukkosmyrsky ja sade. Taalla ei ollut aiemmin satanut pisaraakaan vetta.

Mun surffailut on jaanyt vahiin ihan siita syysta, etta mun on vaikea viela nailla taidoilla paasta melomaan riittavan ulos. Ajattelin silti viela yrittaa, mutta tallaiset tapahtumat saa kummasti kunnioittamaan merta viela paljon enemman.