Meidan pitaisi olla talla hetkella matkalla Mexico Citysta New Yorkiin, mutta sen sijasta me ollaan Guatemala Cityssa. Meidan lentoyhtio Mexicana on mennyt viikko sitten konkurssiin. Onneksi virkailijatar sai kuitenkin jarkattya meille huomiselle liput American Airlinesille siten, etta paastaan jatkolennolle Helsinkiin ajoissa. Nyt jaa kuitenkin huomiselle suunnattu paiva New Yorkissa valiin, mutta tarkeinta on, ettei tarvitse alkaa ostella uusia lippuja tai tehda miljoonia puhelinsoittoja eri lentoyhtioille.
Meilla kavi myos aikamoinen tuuri siina, ettei Mexicana mennyt konkkaan jo kuukausi sitten, koska silloin meidan liput olisivat olleet arvottomia, ja reissu olisi jaanyt tekematta meilta kaikilta kolmelta.
Viime viikko Tuncossa meni oikein leppoisasti. Aurinko paisteli ja hostellissa (ja koko Tuncossa) oli vaihteeksi mukavan hiljaista. Saatiin aalloillekin pari tosi hyvaa aloittelijan paivaa. Viikko meni tosi nopeasti, ja eilen oli tietysti haikeaa taas pakata tavarat ja aloittaa kotimatkan teko.
Eilisella autokyydilla El Tuncosta tanne Guatemala Cityyn me jouduttiin seisomaan ruuhkassa tuntikaupalla, ja jostain syysta tie oli ihan taynna rekkoja. Matkan teki kuitenkin hilpeaksi mahtava australialaissurffari, joka oli varmaan syntymahumalassa ja naureskeli koko ajan kaikelle. Se kaveri kun alkoi nauraa, niin itseakin alkoi naurattaa, ja niin me naureskeltiin varsinkin matkan viimeiset tunnit ja pahimmat rekkajonossa kuluneet ajat lahes tauotta.
Reissu on mennyt tosi nopeasti, mutta nyt kun miettii lahtoaikaa tai esimerkiksi viime kesatoita, niin tuntuu etta niista on hirvittavasti aikaa. Samoin paluu Suomeen ja arkisten asioiden pohdiskelu tuntuvat taas kaukaisilta ja vahan ahdistaviltakin asioilta. Reissu selvittiin talla kertaa sairauksitta, mutta pieni jannitysmomentti onnistuttiin lopulta saamaan tahan ihan lahtohetkille konkurssin ansiosta.
Nahdaan pian Suomessa! :)
torstai 2. syyskuuta 2010
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Takaisin Tuncossa
Tultiin pari paivaa sitten takaisin tanne Tuncoon itaiselta kierrokseltamme. Nyt on parin paivan ajan ollut vahan huonot ilmat ja isot aallot, joten paatettiin eilen lahtea paivaretkelle San Salvadoriin, joka on vain tunnin ajomatkan paassa.
Oli hyva fiilis lahtea katselemaan paakaupunkia vailla suurempaa pelkoa ryostetyksi tulemisesta, kun kaiken arvokkaan saattoi jattaa tanne Tuncoon turvaan. San Salvador oli iso, vahan kaoottinen ja enimmakseen vahan ruma, mutta siella tuli jalleen huomatuksi se, etta salvadorilaiset tosiaan jaljittelevat jenkkeja monessa asiassa. San Salvadorissa oli isoja kauppakeskuksia ja alyttomat maarat todella valtavia lansimaisia pikaruokaketjuja siroteltuna pitkin kaupunkia. Ihmiset on tosiaan hulluna taalla siihen pikaruokaan, koska muista Vali-Amerikan maista ei useinkaan loytynyt yhtaan pikaruokaravintolaa, kun taas taalla niita loytyy useammastakin kaupungista.
San Salvador on huonossa maineessa reppureissaajien keskuudessa, ja ehka siksi me ei tormatty paivareissumme aikana yhteenkaan lansimaalaiseen ihmiseen. Varmastikaan San Salvador ei ole paras mahdollinen kohde ainakaan rinkka selassa, surffilautapussi kadessa ja kalliit vaatteet paalla tepastelevalle kokemattomalle matkaajalle, sen verran mekin saatiin paikallisilta tuijotusta osaksemme.
Nyt onkin reissusta jaljella enaa viikon verran oleilua taalla Tuncossa ja sitten alkaa kotiinpaluu vaihe vaiheelta. Toivottavasti saataisiin viela aurinkoa, kivoja pehmeita aaltoja minulle ja vahan haasteellisempaa Tuomaksellekin.
Oli hyva fiilis lahtea katselemaan paakaupunkia vailla suurempaa pelkoa ryostetyksi tulemisesta, kun kaiken arvokkaan saattoi jattaa tanne Tuncoon turvaan. San Salvador oli iso, vahan kaoottinen ja enimmakseen vahan ruma, mutta siella tuli jalleen huomatuksi se, etta salvadorilaiset tosiaan jaljittelevat jenkkeja monessa asiassa. San Salvadorissa oli isoja kauppakeskuksia ja alyttomat maarat todella valtavia lansimaisia pikaruokaketjuja siroteltuna pitkin kaupunkia. Ihmiset on tosiaan hulluna taalla siihen pikaruokaan, koska muista Vali-Amerikan maista ei useinkaan loytynyt yhtaan pikaruokaravintolaa, kun taas taalla niita loytyy useammastakin kaupungista.
San Salvador on huonossa maineessa reppureissaajien keskuudessa, ja ehka siksi me ei tormatty paivareissumme aikana yhteenkaan lansimaalaiseen ihmiseen. Varmastikaan San Salvador ei ole paras mahdollinen kohde ainakaan rinkka selassa, surffilautapussi kadessa ja kalliit vaatteet paalla tepastelevalle kokemattomalle matkaajalle, sen verran mekin saatiin paikallisilta tuijotusta osaksemme.
Nyt onkin reissusta jaljella enaa viikon verran oleilua taalla Tuncossa ja sitten alkaa kotiinpaluu vaihe vaiheelta. Toivottavasti saataisiin viela aurinkoa, kivoja pehmeita aaltoja minulle ja vahan haasteellisempaa Tuomaksellekin.
perjantai 20. elokuuta 2010
Perquín
Lahdettiin Las Floresista vahan suunniteltua aiemmin pois, koska ma sain haaverin kateeni ja Tuomas rikkoi lautansa kiveen. Kasi on nyt jo melkein kunnossa, sen ympari kiertyi surffilaudan leashi ja kuristi pari verisuonta poikki. Se teki hyvin kipeaa, mutta hoidoksi riitti onneksi jaapussi ja sarkylaakkeet.
Tultiin tanne pohjoiseen pieneen kaupukiin nimelta Perquín. Se oli El Salvadorin sisallissodan (1981-1992) aikaan FMNL:n eli kommunistisen sissiliikkeen hallinnassa, ja Perquínin alueella oli aktiivista sodankayntia.
Me vierailtiin sisallissotamuseossa ja aidossa sissileirissa. Museon seinassa oli vielakin luotireikia ja pihalla pommin jattama kraateri. Sissileirista loytyi mm. paikalleen jatetty maamiina, pommisuoja ja "sairaala", eli puinen laveri katoksen alla. Harmitti kovasti, kun seka museossa etta sissileirilla puhuttiin vain espanjaa, joten esittelyista ei ihan hirveasti pystynyt saamaan irti. Oltaisiin haluttu kayda viela muutaman kilometrin paassa sijaitsevassa El Mozoten kylassa, jossa tapahtui joukkoteloitus sisallissodan alkuvuosina ja sinne on pystytetty muistomerkki tapahtuman johdosta. Ei kuitenkaan onnistuttu saamaan matkalle opasta, joten ei kahdestaan rohjettu ilman karttaa lahtea matkalle.
On hurjaa ajatella, etta naista paikallisista ihmisista suurin osa on kokenut sodan ja olleet siina varmasti osallisinakin. Ihmiset taalla on hirvittavan ystavallisia ja aika uteliaitakin, joten taalla ei taida ihan hirveasti kayda turisteja. Se on tavallaan tosi saali, mutta toisaalta ymmarrettavaa, koska tanne on aika pitka matka kaikkialta, missa turisteja enimmakseen liikkuu.
Huomenna me jatketaan takaisin lansirannikolle ja varmaankin palataan El Tuncoon, jossa Tuomas saa varmasti lautansa paikattua. Vahan jossain maarin hirvittaakin palata sinne taalta seesteisesta vuoristokylasta, mutta kylla me molemmat viela surffata halutaan. Toivottavasti saastytaan molemmat kuitenkin enemmilta haavereilta :)
Tultiin tanne pohjoiseen pieneen kaupukiin nimelta Perquín. Se oli El Salvadorin sisallissodan (1981-1992) aikaan FMNL:n eli kommunistisen sissiliikkeen hallinnassa, ja Perquínin alueella oli aktiivista sodankayntia.
Me vierailtiin sisallissotamuseossa ja aidossa sissileirissa. Museon seinassa oli vielakin luotireikia ja pihalla pommin jattama kraateri. Sissileirista loytyi mm. paikalleen jatetty maamiina, pommisuoja ja "sairaala", eli puinen laveri katoksen alla. Harmitti kovasti, kun seka museossa etta sissileirilla puhuttiin vain espanjaa, joten esittelyista ei ihan hirveasti pystynyt saamaan irti. Oltaisiin haluttu kayda viela muutaman kilometrin paassa sijaitsevassa El Mozoten kylassa, jossa tapahtui joukkoteloitus sisallissodan alkuvuosina ja sinne on pystytetty muistomerkki tapahtuman johdosta. Ei kuitenkaan onnistuttu saamaan matkalle opasta, joten ei kahdestaan rohjettu ilman karttaa lahtea matkalle.
On hurjaa ajatella, etta naista paikallisista ihmisista suurin osa on kokenut sodan ja olleet siina varmasti osallisinakin. Ihmiset taalla on hirvittavan ystavallisia ja aika uteliaitakin, joten taalla ei taida ihan hirveasti kayda turisteja. Se on tavallaan tosi saali, mutta toisaalta ymmarrettavaa, koska tanne on aika pitka matka kaikkialta, missa turisteja enimmakseen liikkuu.
Huomenna me jatketaan takaisin lansirannikolle ja varmaankin palataan El Tuncoon, jossa Tuomas saa varmasti lautansa paikattua. Vahan jossain maarin hirvittaakin palata sinne taalta seesteisesta vuoristokylasta, mutta kylla me molemmat viela surffata halutaan. Toivottavasti saastytaan molemmat kuitenkin enemmilta haavereilta :)
maanantai 16. elokuuta 2010
Matkustaen kanabussilla
Eras siisteimmista ja autenttisimmista ilmioista Vali-Amerikassa on niinkin yksinkertainen kuin bussimatka kanabussilla.
Kyseessa ovat julkisen liikenteen bussit, jotka ovat useimmiten Yhdysvalloilta ostettuja siella kaytosta poistettuja entisia koulubusseja. Ne jatkavat taalla elamaansa maalattuina kirkkailla tai pastellisilla savyilla ja koristeltuina mm. uskonnollisilla kuvilla ja teksteilla (Jesucristo es el amor), erilaisilla tarroilla (Tipi-ankka, "solo nenas guapas") seka muilla tilpehooreilla. Busseissa matkaavat sulassa sovussa seka ihmiset etta kaikenlaiset matkatavarat. Siina, missa Jenkeissa yhdelle penkille mahtuu ehka vain yksi pullea koulupoika, taallapain samalla penkilla matkaa parhaimmillaan koko perhe lapset sylissaan. Bussit ajavat ihan taytta vauhtia kuoppaisilla vuoristoteilla, ja niissa soi volyymit kaakossa latinorappi tai muunlainen katumusiikki. Bussit pysahtyvat aina, kun joku haluaa joko kyytiin tai kyydista pois, ja saannollisin valiajoin jo muutenkin tupaten taysiin busseihin ahtautuu viela kaupustelijat myymaan ihan kaikkea partakoneenterista ja taskulampuista vesipusseihin ja paahdettuihin platanoihin.
Kanabusseilla on ihan oma tunnelmansa matkustaa, mutta niiden huonona puolena on oleamaton jousitus ja ahtaus, minka takia useamman tunnin ajomatkat saattavat puuduttaa. Ehka siksi lankkareita ei kanabusseissa kovin usein nae, paitsi lyhyemmilla matkoilla.
Lahdettiin toissapaivana El Tuncosta tanne itarannikolle Las Floresiin. Tuncoa vaivasi mun kannaltani turhan isot aallot ja voimakkaat virrat, joten paatettiin tulla katsastamaan tama puoli El Salvadoria, joka meilta jai viime reissulta kokonaan valiin.
Floresissa on pari pienta surfcampia, ja siina onkin oikestaan kaikki mita sielta loytyy. Hauskaa olla valilla nain kaukana kaikesta turisteille suunnatusta oheispalveluista, kuten shuttlekyydeista ja lansimaalaistyylisista kahvi- ja olutbaareista, joita Tuncoon oli kuitenkin jo jonkin verran paassyt syntymaan. Lahin iso kaupunki taalla on reilun tunnin ajomatkan paassa. Ollaan Floresissa varmaan viikon verran, mutta blogipaivittelyt jaa nyt varmaan tahan taman viikon osalta, kun Floresissa ei tosiaan ole nettia ollenkaan.
Kyseessa ovat julkisen liikenteen bussit, jotka ovat useimmiten Yhdysvalloilta ostettuja siella kaytosta poistettuja entisia koulubusseja. Ne jatkavat taalla elamaansa maalattuina kirkkailla tai pastellisilla savyilla ja koristeltuina mm. uskonnollisilla kuvilla ja teksteilla (Jesucristo es el amor), erilaisilla tarroilla (Tipi-ankka, "solo nenas guapas") seka muilla tilpehooreilla. Busseissa matkaavat sulassa sovussa seka ihmiset etta kaikenlaiset matkatavarat. Siina, missa Jenkeissa yhdelle penkille mahtuu ehka vain yksi pullea koulupoika, taallapain samalla penkilla matkaa parhaimmillaan koko perhe lapset sylissaan. Bussit ajavat ihan taytta vauhtia kuoppaisilla vuoristoteilla, ja niissa soi volyymit kaakossa latinorappi tai muunlainen katumusiikki. Bussit pysahtyvat aina, kun joku haluaa joko kyytiin tai kyydista pois, ja saannollisin valiajoin jo muutenkin tupaten taysiin busseihin ahtautuu viela kaupustelijat myymaan ihan kaikkea partakoneenterista ja taskulampuista vesipusseihin ja paahdettuihin platanoihin.
Kanabusseilla on ihan oma tunnelmansa matkustaa, mutta niiden huonona puolena on oleamaton jousitus ja ahtaus, minka takia useamman tunnin ajomatkat saattavat puuduttaa. Ehka siksi lankkareita ei kanabusseissa kovin usein nae, paitsi lyhyemmilla matkoilla.
Lahdettiin toissapaivana El Tuncosta tanne itarannikolle Las Floresiin. Tuncoa vaivasi mun kannaltani turhan isot aallot ja voimakkaat virrat, joten paatettiin tulla katsastamaan tama puoli El Salvadoria, joka meilta jai viime reissulta kokonaan valiin.
Floresissa on pari pienta surfcampia, ja siina onkin oikestaan kaikki mita sielta loytyy. Hauskaa olla valilla nain kaukana kaikesta turisteille suunnatusta oheispalveluista, kuten shuttlekyydeista ja lansimaalaistyylisista kahvi- ja olutbaareista, joita Tuncoon oli kuitenkin jo jonkin verran paassyt syntymaan. Lahin iso kaupunki taalla on reilun tunnin ajomatkan paassa. Ollaan Floresissa varmaan viikon verran, mutta blogipaivittelyt jaa nyt varmaan tahan taman viikon osalta, kun Floresissa ei tosiaan ole nettia ollenkaan.
torstai 12. elokuuta 2010
Paluu normaaliin
Internetiin ei oo paassyt muutamaan paivaan koko Tuncon alueella, koska joku oli varastanut kylasta nettikaapelin. Alkaa kysyko miten tai miksi, mutta nain oli kuulemma tapahtunut.
Reissun paalle on paasty hyvin, paivat rientaa pelottavan nopeasti ja nyt jo alkaa laskea, etta kuinka paljon tassa on enaa oikein jaljella.
Viime viikko oli sansalvadorilaisilla tosiaan lomaa, ja taa paikka oli aika tukossa. Rumpubandi soitti kaikki yot lapeensa ja meno oli aika villia. Oltiin aluksi vahan ihmeissamme, etta nainko paljon taa paikka on kerinnyt muuttua puolessatoista vuodessa. Nyt on kuitenkin palattu takaisin arkeen, yot on hiljaisia eika edes turisteja nay kovin paljoa.
Lauantaina juhlittiin saksalaisen Davidin syntymapaivia. Samana iltana jarjestettiin auringon jo laskettua surffikilpailut spottivalojen loistossa. Kaverit oli ostaneet Davidille meksikolaisen Super Marion muotoisen pinata-nuken, joka asiaankuuluvasti Davidia juksaten lopulta saatiin rikki. Illalla mentiin tanssimaan rumpubandin tahtiin.
Aaltojen suhteen taalla on ollut vahan nihkeaa pari paivaa, mutta nyt alkaa jo nayttaa paremmalta. Yritin pari paivaa ahneuksissani surffata turhan pikkuruisella laudalla, mutta nyt isompaan vaihdettuani homma on taas alkanut sujua paremmin.
Reissun paalle on paasty hyvin, paivat rientaa pelottavan nopeasti ja nyt jo alkaa laskea, etta kuinka paljon tassa on enaa oikein jaljella.
Viime viikko oli sansalvadorilaisilla tosiaan lomaa, ja taa paikka oli aika tukossa. Rumpubandi soitti kaikki yot lapeensa ja meno oli aika villia. Oltiin aluksi vahan ihmeissamme, etta nainko paljon taa paikka on kerinnyt muuttua puolessatoista vuodessa. Nyt on kuitenkin palattu takaisin arkeen, yot on hiljaisia eika edes turisteja nay kovin paljoa.
Lauantaina juhlittiin saksalaisen Davidin syntymapaivia. Samana iltana jarjestettiin auringon jo laskettua surffikilpailut spottivalojen loistossa. Kaverit oli ostaneet Davidille meksikolaisen Super Marion muotoisen pinata-nuken, joka asiaankuuluvasti Davidia juksaten lopulta saatiin rikki. Illalla mentiin tanssimaan rumpubandin tahtiin.
Aaltojen suhteen taalla on ollut vahan nihkeaa pari paivaa, mutta nyt alkaa jo nayttaa paremmalta. Yritin pari paivaa ahneuksissani surffata turhan pikkuruisella laudalla, mutta nyt isompaan vaihdettuani homma on taas alkanut sujua paremmin.
torstai 5. elokuuta 2010
On the road again
Vali-Amerikka vol.2 sai lahtolaukauksensa viime sunnuntaina. Reissukokoonpanona piti olla talla kertaa kolmikko, mutta kolmikko kutistui kaksikoksi jo heti Helsinki-Vantaalla kasittamattoman jenkkilainsaadannon takia. Kaverimme Fadu ei saanut matkustuslupaa Jenkkeihin, koska silla oli muutama vuosi sitten pidennetty vanhaksi mennytta opiskelijaviisumia turistiviisumilla. Sen jalkeenkin Fadu oli ollut jenkeissa ihan ongelmitta, mutta talla kertaa joidenkin muuttuneiden saantojen takia sen tulisi joka kerta hakea viisumia matkustaakseen Jenkkeihin. En tieda, mika kohta Fadun asiassa nyt tarkalleen evasi matkustusluvan, mutta lopputulos oli se etta Fadulla meni lentolippu ja kauan hartaasti odotettu matka sivu suun, mitaan ei silla varoitusajalla ollut tehtavissa.
Me vietettiin Tuomaksen kanssa aluksi pari paivaa Antiguassa Guatemalassa siina toivossa, etta Fadun asia viela jotenkin jarjestyisi. Siella oli kylmaa ja satoi, mutta bussimatkalla maisemat oli taas vangitsevan kauniita. Sumuun peittyvat tulivuoret, vehrea luonto, tienposkeen ripotellut tiendat ja paikalliset kansallisasuiset ihmiset on naky, jota voisi tuijotella tuntitolkulla. Eilen otettiin kyyti tanne rannalle, El Tuncoon El salvadoriin.
El Tunco on laajentunut hirveasti puolessatoista vuodessa. Taalla on paljon enemman palveluita ja hostelleja. Rajanylitykset olivat taas aikamoista banaanivaltion naytosta. Samassa kyydissa oleva israelilainen ei ollut saanut maahantuloleimaa Guatemalassa, ja virkailija haistoi bisneksen. Pojat vetaytyivat neuvottelemaan toiseen huoneeseen, ja meilta muilta virkailija pyysi viitta dollaria. Kyllahan me tiedettiin, ettei rajalla ole mitaan virallisia maksuja, mutta asian selvittelyssa olisi mennyt pieni ikuisuus. Niinpa tingittiin summa kahteen dollariin hengelta, jonka virkailija hyvaksyi samantien. Nain sai mies taas hiukan taskurahaa lankkareilta ja me paastiin jatkamaan matkaa.
Israelilaisen asia ratkesi kultaisella kadenpuristuksella ja han sai passiinsa Belizen maastapoistumisleiman. Mies siis poistui Belizesta, ei koskaan saapunut Guatemalaan mutta kuitenkin poistui Guatemalasta. "alkaa kertoko kellekaan", virkailija vannotti.
Elo Taalla Tuncossa on aika leppoisaa. Aurinko paistelee ainakin puoliksi ja on lamminta ja kosteaa. Sade tuli ainakin eilen vasta yolla. Tuomas kavi jo aamulla vedessa, ma menen mahdollisesti tanaan koittamaan vuokralaudalla, tuleeko hommasta mitaan taas nain pitkan tauon jalkeen :)
Me vietettiin Tuomaksen kanssa aluksi pari paivaa Antiguassa Guatemalassa siina toivossa, etta Fadun asia viela jotenkin jarjestyisi. Siella oli kylmaa ja satoi, mutta bussimatkalla maisemat oli taas vangitsevan kauniita. Sumuun peittyvat tulivuoret, vehrea luonto, tienposkeen ripotellut tiendat ja paikalliset kansallisasuiset ihmiset on naky, jota voisi tuijotella tuntitolkulla. Eilen otettiin kyyti tanne rannalle, El Tuncoon El salvadoriin.
El Tunco on laajentunut hirveasti puolessatoista vuodessa. Taalla on paljon enemman palveluita ja hostelleja. Rajanylitykset olivat taas aikamoista banaanivaltion naytosta. Samassa kyydissa oleva israelilainen ei ollut saanut maahantuloleimaa Guatemalassa, ja virkailija haistoi bisneksen. Pojat vetaytyivat neuvottelemaan toiseen huoneeseen, ja meilta muilta virkailija pyysi viitta dollaria. Kyllahan me tiedettiin, ettei rajalla ole mitaan virallisia maksuja, mutta asian selvittelyssa olisi mennyt pieni ikuisuus. Niinpa tingittiin summa kahteen dollariin hengelta, jonka virkailija hyvaksyi samantien. Nain sai mies taas hiukan taskurahaa lankkareilta ja me paastiin jatkamaan matkaa.
Israelilaisen asia ratkesi kultaisella kadenpuristuksella ja han sai passiinsa Belizen maastapoistumisleiman. Mies siis poistui Belizesta, ei koskaan saapunut Guatemalaan mutta kuitenkin poistui Guatemalasta. "alkaa kertoko kellekaan", virkailija vannotti.
Elo Taalla Tuncossa on aika leppoisaa. Aurinko paistelee ainakin puoliksi ja on lamminta ja kosteaa. Sade tuli ainakin eilen vasta yolla. Tuomas kavi jo aamulla vedessa, ma menen mahdollisesti tanaan koittamaan vuokralaudalla, tuleeko hommasta mitaan taas nain pitkan tauon jalkeen :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
