Kutittaa

Mua on syoty salaa, koska jalkoja tekee koko ajan mieli raapia. En kuitenkaan nae hyttysenpistoja missaan.

Tuomas oli eilen taas kipea. Kiva, kun ollaan aina sopivasti vuorotellen siten, etta toinen on sairaana ja toinen terveena. Meinattiin lahtea jo sairaalaan, kun kuume nousi melkein 39 asteeseen eika Tuomas meinannut paasta edes sangysta ylos. Koska oli sunnuntai, me ei loydetty tasta lahistolta yhtaan englantia -eika edes espanjaa- puhuvaa laakaria, joka pitaisi vastaanottoaan auki.

Lahdin aikaisemmin paivalla yksin kayskentelemaan rantaan, ja tapasin siella meidan vanhat tutut Chrisin ja Debbien, jotka asuivat samassa hostellisssa meidan kanssa Mexico Cityssa. Vietin niiden kanssa paivaa ja oli tosi mukavaa. Onneksi tormasin niihin, koska muuten mulla olisi ollut varmaan tosi tylsaa yksin.

Chris ja Debbie oli lahdossa samana iltana pois, joten paatettiin menna viela yhdessa syomaan. Chris puhuu sujuvaa espanjaa, joten han lupasi kirjoittaa Tuomaksen oireet ylos espanjaksi ja tarvittaessa vieda meidat laakariin. Kaikki asiat kun hoituu taalla espanjaksi niin paljon paremmin, niin Chris oli saanut tietoonsa jonkun 24 tuntia auki olevan laakariaseman osoitteen. Kun me tultiin katsomaan Tuomaan vointia, se olikin jo vahan parempana ja paatettiin odottaa huomiseen.

Tanaan Tuomas voi jo paremmin. Luultavasti silla on dengue-kuume tai sitten turistiripulin inha jalkitauti. Tuomastakin kutittaa kuin riivattua, joten siksi paadyttiin denguekuumeeseen.

Tanaan otetaan viela iisisti ilman surffaamista tai muuta aktiviteettia. Tassa jatkuvassa kuumuudessa hikoillessa on urheilusuoritusta ihan riittamiin.