Kuin ois aalloilla vielakin..

Nelja tuntia surffausta takana. Oon aivan poikki.

Ensin otin kaksi tuntia taas Davidin kanssa pienemmalla laudalla (joka on silti melkein kaksi kertaa mun kokoinen), ja se sujui taas tosi hyvin. Paasin kurvailemaan kunnolla, kun se lauta oli niin nopea.

Kun kaksituntinen oli ohi ja David poissa, olin taas yksin aavan meren armoilla vasyneena, eika siita touhusta tullut taas yhtaan mitaan. En saa tarpeeksi vauhtia. Davidin kasittelyssa oon hyva vain, koska se tyontaa aina vahan vauhtia. Tajusin sen vasta tanaan.

Opin kuitenkin jonkin verran aalloista ja opinhan ma paremmaksi sen pienemman laudan kanssa. Silti vahan turhautti taas.

No, kylla se tasta. Olisi pitanyt kayda kotisuomessa uimassa, niin olis voimia meloa.

Huomenna me vaihdetaan hostellia lahemmas keskustaa. Siella on hyttysverkot, ja se on halvempi. Lisaksi se on melkein Davidin Surf Shopin vieressa. Harmi, kun ollaan kykitty niin kauan tuolla melko kaukana, kun surffilaudoissa on aikamoinen raahaaminen.

Meksikolaiset on kylla mahtavaa kansaa. Ne ei huijaa tai yrita hyvaksikayttaa, ja ne on tosi ystavallisia. Lisaksi ne oikeasti yrittaa. Toistaiseksi me ollaan tavattu vain yksi ihminen, joka tuli kerjaamaan rahaa ilman mitaan vastapalvelusta. Kaupustelijoita on toki paljon, mutta se on sentaan rehellista hommaa.

Nyt on aika lahtea paivaunille ja sit ehka hemmottelemaan itsea tohon laheiseen lankkarikahvilaan ihanalla iced cappuccinolla. Se on hassua, miten taalla toi rahantaju hamartyy. 35 pesoa siita kahvista tuntuu ryostolta, vaikka se on 2,45 euroa. Mutta onhan se paljon taalla suhteessa. Samalla rahalla saa jo melkein aterian.