Takaisin maan pinnalle.

Eilinen surffiopetus meni vahan liiankin hyvin. Tuomas oli sanonut ennen opetusta, etta jos paasee kerran laudan paalle, on normaalin aloittelijan tasolla. Mun opettaja David oli ihan professionaali, ja koska olin ainoa oppilas, opin tosi hyvin. Paasin tosi monta aaltoa ja opin kaantymaankin. Tuomaskin oli ihan aimana siita, miten hyva opettaja David oli.

Tanaan vuokrattiin uudestaan laudat, ja koska en kuitenkaan tieda viela surffaamisesta oikeastaan yhtaan mitaan, vuokrasin itelleni liian lyhyen. Koko paiva meni suolavedessa rampiessa ilman ainoatakaan onnistunutta surffausta. Se oli vahan masentavaa, kun eilinen meni niin hyvin. Totuus kuitenkin on, etta en ma ilman apua viela aaltoja saa. En viela osaa nahda aalloista, koska pitaa alkaa meloa ja missa kohdassa tulisi olla. Jos joku sanoo, etta "NYT!!, niin sitten saatan onnistua.

Haluan kuitenkin kovasti oppia surffaamaan. Se on yllattavan rankka laji, ja valilla vahan turhauttavaa, kun oikeastaan kaikki on kiinni olosuhteista. Aina ei vain ole oikeanlaisia aaltoja, tai sitten on liikaa surffareita. Taalla viela kun on niin paljon rantoja, joilla on erilaisia aaltoja, niin aina pitaisi tietaa, etta missa on tanaan parhaimmat.

Huomenna me pidetaan lepopaiva niin auringosta kuin surffaamisestakin, ja ylihuomenna koitetaan taas uudestaan. Meidan rapulookit on kieltamatta aika uskottavat.