Guate, Guate

Meidan pitaisi olla talla hetkella matkalla Mexico Citysta New Yorkiin, mutta sen sijasta me ollaan Guatemala Cityssa. Meidan lentoyhtio Mexicana on mennyt viikko sitten konkurssiin. Onneksi virkailijatar sai kuitenkin jarkattya meille huomiselle liput American Airlinesille siten, etta paastaan jatkolennolle Helsinkiin ajoissa. Nyt jaa kuitenkin huomiselle suunnattu paiva New Yorkissa valiin, mutta tarkeinta on, ettei tarvitse alkaa ostella uusia lippuja tai tehda miljoonia puhelinsoittoja eri lentoyhtioille.

Meilla kavi myos aikamoinen tuuri siina, ettei Mexicana mennyt konkkaan jo kuukausi sitten, koska silloin meidan liput olisivat olleet arvottomia, ja reissu olisi jaanyt tekematta meilta kaikilta kolmelta.

Viime viikko Tuncossa meni oikein leppoisasti. Aurinko paisteli ja hostellissa (ja koko Tuncossa) oli vaihteeksi mukavan hiljaista. Saatiin aalloillekin pari tosi hyvaa aloittelijan paivaa. Viikko meni tosi nopeasti, ja eilen oli tietysti haikeaa taas pakata tavarat ja aloittaa kotimatkan teko.

Eilisella autokyydilla El Tuncosta tanne Guatemala Cityyn me jouduttiin seisomaan ruuhkassa tuntikaupalla, ja jostain syysta tie oli ihan taynna rekkoja. Matkan teki kuitenkin hilpeaksi mahtava australialaissurffari, joka oli varmaan syntymahumalassa ja naureskeli koko ajan kaikelle. Se kaveri kun alkoi nauraa, niin itseakin alkoi naurattaa, ja niin me naureskeltiin varsinkin matkan viimeiset tunnit ja pahimmat rekkajonossa kuluneet ajat lahes tauotta.

Reissu on mennyt tosi nopeasti, mutta nyt kun miettii lahtoaikaa tai esimerkiksi viime kesatoita, niin tuntuu etta niista on hirvittavasti aikaa. Samoin paluu Suomeen ja arkisten asioiden pohdiskelu tuntuvat taas kaukaisilta ja vahan ahdistaviltakin asioilta. Reissu selvittiin talla kertaa sairauksitta, mutta pieni jannitysmomentti onnistuttiin lopulta saamaan tahan ihan lahtohetkille konkurssin ansiosta.

Nahdaan pian Suomessa! :)