Ystavista ja tuttavista

Ihan ensiksi, jos olette kuulleet Costa Rican maanjaristyksista, niin kertokaahan, etta missa ne on tapahtuneet ja kuinka paljon on uhreja. Taalla kun tama puskaradio on vahan kyseenalainen, enka Hesarin sivuja pidemmalta jaksanut tietoa etsia kalliin netin takia.

Surffista oon pitanyt nyt paivan taukoa. Polvet on ihan auki, kun lauta on hiertanyt, ja koitan niita nyt parannella. Taalla tropiikissa vain se tahtoo olla hidasta ellei mahdotonta. Vekit vain syvenee aina, kun menee veteen.

Tuomas on aikeissa istuttaa mut viela pienemman laudan paalle nyt, kun edellisen laudan vuokra loppui. Ehka ensi reissulla voisin sitten jo ostaa oman laudan ja myyda sen ennen kotiin paluuta.

Meidan hostellissa vallitsee mahtava perhehenki. Paikan omistaja, Gustavo, on ihan kasittamattoman hyva kokki, ja se on tehnyt meille parina paivana ruokaa. Sen tekema kala meinasi rajayttaa tajunnan. Myos asukkaat kokkailee toisilleen omista kotimaistaan tuttuja ruokia. Kaikki tuntee kaikki, ja me vietetaan hirveasti aikaa yhdessa.

Se on mielenkiintoista, miten alyttomasti reissussa tapaa uusia ihmisia. Suomessa uusiin ihmisiin tutustuminen ei tapahdu ihan niin vain. Yleensa uudet ihmiset, joille juttelee, on jonkun kaverin tai tutun tuttuja. Aina tarvitaan jokin syy. Kai se on suomalaista.

Britit ovat ehka olleet mahtavinta porukkaa, jos yksi maa pitaa poimia. Niiden kanssa tuntee hyvin suurta yhteenkuuluvuutta. Ajatusmaailma on samankaltainen, ja yleensakin tavat ja huumori menee yksiin.

Ihmisiin paasee jotenkin ihan erilailla kasiksi taalla kuin Suomessa. Kai se on sita, kun ei ole huolia, niin on helpompi olla avoin ja oma itsensa. Lisaksi reissulla on paassyt todistamaan monenlaista draamaa ja monimutkaisia sosiaalisia kuvioita. Vahan niin kuin telkkaria katsoisi.

Enaa pari viikkoa jaljella Costassa. Luultavasti me pysytaan taalla, ja vietetaan lopuksi San Josessa yksi tai kaksi paivaa. On mahtavaa olla vain paikoillaan. Siina saastaa rahaakin!