Kun viettaa kaksi viikkoa pienessa kylassa, jossa ihmisia on vain kourallinen ja kaikki viihdykkeet saa itse keksia, sita on hiukan jarkyttynyt kun pamahtaa tallaiseen suurkaupunkiin, jossa joka kolmas vastaantulija on lankkari.
Olen silti iloinen, etta matka jatkui. Taakse jai paitsi ystava, koirat ja ihana lampo, myos moskiitot, allottavat hamahakit ja (toivottavasti) sangyssa viihtyvat lutikat. Me ollaan aivan syotyja, ja joka paikkaa kutittaa niin perkeleesti. Kaiken lisaksi loysin taalta heti ensimmaisesta apteekista kasvojenpesuainetta, jota olen etsinyt erittain ahkerasti siita asti, kun tulimme Guatemalaan. Sita ei vain myyty missaan.
Surffikylassa asui siis kaksi kulkukoiraa, joista oli tullut kylan lemmikkeja, koska ne aina hengaili vain meidan luona. Tuomas opetti toisen istumaan, ja sehan oppi. Tyttokoira taas tuli raskaaksi meidan siella oloaikana ja arvailimme pentujen isaa toivoen, ettei se ollut kukaan kylassa pyorivista rumista koirista.
Huomenna Philipp jattaa meidat ja olemme pitkasta aikaa kaksin. Saa nahda, miten sopeudumme tanne. Siita on kuitenkin pari kuukautta, kun ollaan viimeksi nain isossa kaupungissa oltu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Heisulivei Mari Helena,
Haluaisin olla kärpäsenä katossasi tai hämähäkkinä matkalaukussasi, että tietäisin tasan tarkalleen, mitä kaikkea siellä kaukana meistä näet, koet ja tunnet.
Toivottavasti olet pystynyt lataamaan kamerasi akkua, että joskus sitten voit näyttää paljon kuvia ja kertoa kaikesta, mitä olet kokenut!
Pian on kaksi kuukautta matkastanne mennyt ja vielä on reilusti aikaa jäljellä.
Minä olen ollut nyt viikon vuorotteluvapaalla, töihin menen seuraavan kerran 16. helmikuuta.
Maanantaina lähdetään Reiskan kanssa Brasiliaan, ja Suomeen palataan 21. tammikuuta.
- te olette edelleen vielä silloin pallontallaajina toisella puolen maapalloa...
En ole koskaan ollut näin pitkällä paussilla työstä, joten tunne tässä vaiheessa on aika mahtava.
Ansku ja Caio lähtivät sinne viikko sitten ja ovat meitä maanantaina vastassa. Jussi tulee sinne 24. marraskuuta.
Minulla ei ole mitään muuta suunnitelmaa kuin se, että pystyisin joka aamu heräämään jo klo 6-7 ja sitten kävelemään rantaa pitkin ennen kuin tulee liian kuuma.
Kirjoja olen pakannut laukkuun, joita toivon voivani lukea riippukeinussa ja vain laiskotella...
Otan Sinun blogiosoitteesi mukaani ja yritän jossakin päästä nettikahvilaan tai vastaavaan, että voisin lukea mielenkiintoisista retkistäsi ja jonkun sanan Sinulle kirjoittaa.
Älä ihmettele, jos vähään aikaan ei mitään vielä kuulu...
Kaikkea hyvää Sinulle, "vanha reissaaja"-Mari ja olkaa 'kiltisti'.
....laitan kyllä piimää kyllä päähän...
.....viiala-viiala-viiala....
terveisin Pipa
Heippa pipa!
Kameroita on ladailtu ja latailehan itsekin!
Pitkat matkat on siita mahtavia, etta sitten kun puolivali ylittyy, on vielakin reilusti aikaa jaljella eika tarvitse alkaa heti ajatella sita kotiinpaluuta..
Matkaan lahdon tunne on varmasti mahtava. Se on itsellani sellainen, etta tuntee tosiaan elavansa.
Riippumatto on yksi mahtavimmista keksinnoista, mita on. Meksikolaiset on viisaita!
Tulehan joskus lueskelemaan ja kerro samalla, mita itse olette puuhailleet.
Oikein hyvaa matkaa! :)
Moikkelis Mari,
Kiitos viestistäsi.
Nyt tässä ollaan enää lähtöitkua vailla...
Huomenaamulla herätys viideltä ja sit menoks, nokka kohti aurinkoa.
Kaikki on jo kasassa, hyvä että laukku just ja just mahtuu kiinni. Kuinkahan monta laukkua mulla on sitten poistullessa...? Lufthansalla saa olla 30 kg tavaraa. En ole ennen noin paljon saanut kuljetellakaan.
Kameran akku on juuri latauksessa!
Yritän jossakin siellä päästä internettiin lukemaan sinun ja Tuomaksen mielenkiintoisista seikkailuista.
Jussilta terkkuja, lähti juuri kotiinsa.
Voikaa hyvin!
Kuulemisiin.
terv. Pipa
Lähetä kommentti